Arabialainen musiikki: CD- ja vinyylilevyjä Oum Kalthoumilta, Fairuzilta, Khaledilta ja Rachid Tahalta sekä arabialais-andalusialaista musiikkia.
Arabialainen musiikki kattaa Maghrebin, Egyptin, Libanonin ja Lähi-idän laulut ja musiikin. Se perustuu maqameihin, moodeihin, jotka määräävät kappaleen sävelet ja tunnelman. Joissakin maqameissa käytetään säveliä, jotka sijaitsevat läntisen pianon sävelten välissä, tiiviimmin kuin puolen sävelaskeleen välein. Perussoittimet ovat oud, nauhaton luuttu, qanun, polvien päällä soitettava sitra, ney, ruokohuilu, sekä darbuka.
Egypti on antanut suurimmat äänensä. Oum Kalthoum, jota kutsuttiin nimellä ”Idän tähti”, täytti konserttisalit kuolemaansa vuonna 1975 asti. Hän lauloi suuria rakkausrunoja, joista monet oli kirjoittanut runoilija Ahmed Rami. Hänen hautajaisiinsa Kairossa osallistui miljoonia ihmisiä. Hänen laulunsa ”Enta Omri”, jonka on säveltänyt Mohammed Abdel Wahab, on vuodelta 1964.
Libanonissa Fairuz aloitti laulamisen 1950-luvulla, usein Rahbani-veljesten musiikilla. Moni libanonilainen kuuntelee yhä hänen laulujaan aamuisin. Hänen poikansa Ziad Rahbani on säveltänyt hänelle jazziin lähestyviä lauluja. Algeriassa Khaledin raï ja Rachid Tahan rock ovat yhdistäneet perinteen sähkökitaroihin. ”Raï-kuninkaaksi” kutsuttu Khaled saavutti Ranskassa menestyksen kappaleilla ”Didi” vuonna 1992 ja ”Aïcha” vuonna 1996.
Arabialais-andalusialainen musiikki syntyi muslimien Espanjassa keskiajalla. Al-Andalusin lopun jälkeen sitä säilytettiin Maghrebin kaupungeissa, kuten Fèsissä, Tlemcenissä ja Tunisissa. Sitä soitetaan nouba-sarjoina, pitkinä laulettujen ja soitettujen kappaleiden sarjoina. Orkesteriin kuuluvat oud, polvella pidettävä viulu, rebab ja lyömäsoittimet.
Aloita kokoelmalevystä, jos tutustut artistiin. Se kokoaa hänen tunnetuimmat laulunsa yhdelle levylle. Kansipaperin takaosa kertoo usein kunkin kappaleen äänitysvuoden. Siirry sitten alkuperäisalbumeihin tai äänitettyihin konsertteihin, jotka esittelevät artistia pitkällä aikavälillä.
Oum Kalthoumin kohdalla valitse mieluummin konserttitallenteita. Yksi laulu voi niissä kestää yli 45 minuuttia, ja yleisön reaktiot kuuluvat säkeistöjen välissä. Nämä pitkät versiot mahtuvat paremmin CD:lle kuin vinyylin yhdelle puolelle.
Vinyyli antaa lämpimän äänen ja ison kansitaiteen katsottavaksi. Se vaatii levysoittimen, jonka äänivarsi ja äänirasia ovat hyvässä kunnossa. Tarkista ilmoitettu nopeus: 33 kierrosta albumille, 45 kierrosta singlelle. Tuore uudelleenjulkaisu on usein painettu paksulle 180 gramman vinyylille, joka on vähemmän altis vääntymiselle.
CD on yksinkertaisempi: sitä voi toistaa hifi-laitteilla, autossa tai kannettavalla soittimella. Se ei kulu toistettaessa. Sen sisävihko sisältää usein sanoitukset, joskus ranskaksi käännettyinä.
Pitele vinyyliä reunasta ja keskitarrasta, ei koskaan urista. Sormet jättävät rasvaa, joka vetää pölyä puoleensa ja saa äänen rätisemään. Säilytä levyt pystyasennossa, ei koskaan pinossa, jotta ne eivät vääntyisi.
Vedä ennen jokaista kuuntelua levyn pinnalle hiilikuiduista valmistettu harja uria pitkin. Laita jokainen vinyyli antistaattiseen suojakuoreen. Pidä ne kaukana lämpöpattereista ja auringosta: lämpö voi vääntää levyn muutamassa tunnissa. Vaihda vanhat paperiset suojakuoret, jotka voivat naarmuttaa uria joka kerta kun levy otetaan ulos.
Pitele CD:tä reunoista ja keskireiästä. Pyyhi se pehmeällä liinalla keskeltä ulospäin, ei koskaan kiertäen. Laita se takaisin koteloonsa kuuntelun jälkeen naarmujen välttämiseksi. Jos CD hyppii, puhdistus riittää usein palauttamaan normaalin toiston.
Jos haluat soittaa itse kuulemiasi rytmejä, tutustu itämaisiin soittimiimme. Illan jatkoksi itämaisilla elokuvillamme on myös omat laulunsa. Tutustu koko valikoimaan itämainen musiikki ja elokuvat.
